Reijo Wilenius 22.4.1930 – 26.10.2019

Reijo Wilenius oli 1900-luvun jälkipuoliskon suuria suomalaisia kulttuurivaikuttajia, jonka avarakatseinen, ihmisyyttä ja ihmisen henkistä kehitystä puolustavat näkemykset saivat paljon huomiota ja jättivät syvän jäljen monien tietoisuuteen.

Wilenius opiskeli filosofiaa muun muassa Georg Henrik von Wrightin sekä Erik Ahlmanin johdolla Helsingin yliopistossa ja perusti jo 1957 kahden muun henkilön kanssa Katsaus -lehden, josta kehittyi merkittävä, monipuolinen kulttuurijulkaisu. Vuonna 1963 hän väitteli tohtoriksi Fransisco Suarezin sosiaalifilosofiasta, ja hänessä heräsi jo varhain mielenkiinto Rudolf Steinerin hengentieteellistä ajattelua kohtaan.

Kasvatuksen, koulutuksen ja ihmisen yleisen henkisen kasvun teemat näkyivät hänen tuotannossaan 1960-luvulta alkaen.  Heti alusta hänen kirjoittamistaan leimasi selkeys, iskevyys ja ymmärrettävyys. Wileniuksen varhaisia, huomiota herättäneitä teoksia olivat muun muassa Marx ennen Marxia (1966), Filosofia ja politiikka (1967) sekä Nuorison kapina ja aikamme suunnanmuutos (1969).

Reijo Wilenius. Kuva: Tapani Raittila.
Kuva: Tapani Raittila

Näillä sivuilla Reijo Wilenius itse kertoo toisessa artikkelissa 1960-luvun ilmapiiristä, jossa hän hedelmällisellä tavalla kohtasi tuon ajan yhteiskunnallisesti aktiivisen nuorison. Tämä kohtaaminen synnytti myös Kriittisen korkeakoulun, josta Wilenius artikkelissaan kertoo.

Wilenius toimi 1960-luvulla filosofian opettajana Helsingin yliopistossa, mutta akateemisen päätyönsä hän teki Jyväskylän yliopiston filosofian professorina 1972-1992. Hän teki aiemmin marginaalissa olleesta filosofiasta suositun oppiaineen ja teki Jyväskylästä mannermaisittain, fenomenologiaan ja hermeneutiikkaan painottuneen filosofian keskuspaikan Suomessa 1970-luvulla.  Vuonna 1975 ilmestynyt Kasvatuksen ehdot -teos oli eräs hänen merkittävimpiä yksittäisiä teoksiaan.

1970-luvulla Wilenius harrasti paljon J.V. Snellmanin filosofiaa ja julkaisi Snellmanin linja – henkisen kasvun filosofia -teoksen, joka on edelleen ehkä syvällisin Snellmanin hengenfilosofiasta, tietoisuuden, itsetietoisuuden ja persoonallisuuden teemoista julkaistu tutkimus. 1970-lukuun kuului voimakas yliopistolla toteutetun tutkinnonuudistuksen kritiikki, joka kumpusi paljolti snellmanilaisen sivistysyliopiston ideasta

Vuonna 1980 Wilenius oli keskeisenä henkilönä perustamassa Snellman-korkeakoulua, josta kehittyi antroposofisen hengentieteen kannalta keskeinen opinahjo Suomessa. Suomalaisen kulttuurin perusteiden tarkastelu jatkui 1986 julkaistussa Kolme näkijää ja kokijaa -teoksessa, jossa Wilenius esittää tarkan ja oivaltavan analyysin 1800-luvun suomalaisesta suurmieskolmikosta. 80-luvulla Wilenius toimi myös Suomi Tulevaisuudessa –seminaarisarjan puheenjohtajana. Seminaarisarjaa tekemässä olivat kaikki puolueet sekä lukuisia kansalaisjärjestöjä.

Wilenius toimi Kriittisen korkeakoulun johtokunnan puheenjohtajana vuodet 1968-1984 sekä uudelleen 1999-2002. Lisäksi hänelle myönnettiin kunniapuheenjohtajan arvo vuonna 1992. Eläköidyttyään yliopistolta hän jatkoi edelleen aktiivista opetustyötään Snellman -korkeakoulussa lähes viime vuosiin saakka, ja samoin jatkui kirjallinen työ. Vuonna 1999 ilmestynyt teos Mitä on ihminen? kokoaa yhteen hänen koko toimintaansa leimanneita ihmisyyden ja inhimillisen kasvun teemoja.

Ihmisyyden puolustaminen yhdistyi hänellä syvään tietoisuuteen aikamme keskeisistä ongelmista, ekologisesta kriisistä sekä sodan uhasta.

Oppilaat, työtoverit ja muut muistavat Reijon kannustavan ja innostavan hyväntahtoisuuden ja hänen leppoisan huumorinsa. Hän katseli asioita ja ihmisiä tarkoin ja näki kaikessa ja kaikissa ihmisyyden hyvän kipinän.

Eero Ojanen,

Kriittisen korkeakoulun toiminnanjohtaja