Jaakko Viljan haastattelussa Kriittisen puheenjohtaja Marja Sakari. Koko haastattelu tulee kuunneltavaksi myöhemmin Kriittisen korkeakoulun nettisivuille ja Katsauksen Soundcloudiiin.
Marja Sakari on taidehistorioitsija, tutkija ja kuvataidekentän monipuolinen tekijä ja vaikuttaja. Sakari on työskennellyt muun muassa Kiasman intendenttinä, Suomen Ranskan-instituutin johtajana, ja vuodesta 2018 asti Ateneumin taidemuseon johtajana. Ateneumista hän jäi eläkkeelle tammikuussa 2024.
Kun esittelen Sakarin näillä sanoilla haastattelun aluksi, hän vahvistaa kuvauksen, mutta haluaa lisätä, että palo kuvataiteen, muun taiteen ja ylipäätään sivistystyön suuntaan nousee toki alun perin paljon pidemmältä hänen henkilöhistoriastaan. Sakarin lapsuudenkodissa sivistystä ja taiteita arvostettiin ja hänen vanhempansa olivat myös tuttavia Reijo ja Aijami Wileniuksen kanssa. Sakarille on ollut aina itsestäänselvää taiteen harrastamisen merkitys koko inhimillisen elämän merkityksellisyyden kannalta.
Sakari myös huomauttaa, että hän on saanut työskennellä yhtäältä Kiasmassa aivan uusimman, tulevaisuuteen katsovan taiteen kanssa, ja toisaalta myös Ateneumissa, joka myös instituutiona elää nykyajassa, mutta oleellisesti suomalaisen taiteen historian pohjalta. Ranskan-instituutissa hän taas sai tehdä laaja-alaisesti erilaista sivistyksen ja kulttuurin toimintaa myös yhteistyössä Sorbonnen yliopiston kanssa. Toteamme yhdessä, että tällainen on erinomainen pohja Kriittisellä korkeakoululla työskentelylle.
Sakari tutustui Kriittiseen korkeakouluun lähemmin jo vuosituhannen taitteessa lapsuudenystävänsä Minna Pölläsen kautta. Pöllänen oli aloittanut vuonna 1998 musiikkia, muita taiteita, filosofiaa ja tieteitä yhdistävät Virtaa-tapahtumat, jotka siirtyivät heti aloituksen jälkeen Kriittisen korkeakoulun huomaan. Virtaa-tapahtumien kautta Sakari päätyi myös muutamaksi vuodeksi Kriittisen korkeakoulun johtokunnan jäseneksi.
Kriittinen korkeakoulu jäi mieleen monipuolisena ja runsasta filosofista sisältöä ja tuntua henkivänä paikkana. Sitten päivätyön vaatimukset veivät mukanaan, eikä Sakari voinut enää jatkaa johtokunnassa.
Nyt eläkkeelle jäätyä tilanne on toinen. Sakarin mukaan Kriittisessä korkeakoulussa on edelleen paljon samaa kuin kaksikymmentä vuotta sitten. Filosofia ja taiteet ovat edelleen selkeästi esillä, toiminta on huomattavasti runsaampaa, mutta samalla tavalla vapaata, monimuotoista ja kokeilevaa kuin ennenkin.
Puheenjohtajakauden alkua ovat sävyttäneet taloudelliset vaikeudet ja julkisen tuen romahtaminen. Tilanne laittaa pohtimaan myös maailmantilannetta ja Suomen suuntaa laajemminkin. Sakari ei halua kuitenkaan vajota synkkyyteen. Vaikea tilanne toisaalta kirkastaa myös perustehtävää. Monenlaisten kriisien aikana sivistystyö on erityisen tärkeää. Ihmiset tarvitsevat välineitä kriiseistä selviytymiseen. Tarvitaan toki osaamista, mutta tarvitaan myös laajempia sivistyksellisiä kykyjä hahmottaa uusia tilanteita, omia vastuita niissä ja merkityksellisyyksiä.
Kriittisen korkeakoulun tehtävä on edelleen tarjota paikka sivistykselle, taiteelle ja inhimilliselle kasvulle. Siihen Sakari tahtoo työssään Kriittisellä keskittyä, monimuotoisuutta ja uusia ideoita tukahduttamatta.
(Kuva: Ville Malja / Ateneum)